lauantai 13. joulukuuta 2008
”Joulun sanoma – luona ihmisten”?
Erilaisia avustusjärjestöjä on paljon kuten myös keräyksiä. He lievittävät osaltaan sitä epäoikeuden mukaisuutta, joka on hyvinvoinnin jakautumisessa täällä kotisuomessa kuin maailmalla.
Keräyksiin on osallistuttu Suomessa runsaskätisesti viimevuosina. Toistaiseksi enemmistö suomalaisista näyttää tuntevan vastuutta lähimmäisestään kun tarkastelee järjestöjen keräystuottoja vai saadaanko lahjoitusrovoilla hetken sielunrauha? Siitä, että me olemme onnistuneet hamstraamaan yltäkylläisyyttä itsellemme.
Monilla on valinnan vaikeus siinä, että mihin hyvään tarkoitukseen antaisi rovot kun hyviä kohteita on paljon sekä avun tarvitsijoita. Nyt heti kärkeen ja ponnekkaasti huomautan lukijalle siitä mitä nyt ilmaisen kirjallisesti jäljempänä. En ”elvistele” itseni kohdalta siitä vähäisestä hyväntekeväisyystyöstäni, jota ole tehnyt rahalahjoituksillani.
Mutta omat pienet avustukseni kuukausittain olen lahjoittanut YK:n alaiselle Unicefille. Liikeneviä joulurahoja muutamina vuosina olen lahjoittanut joko Kirkon Ulkomaan avulle tai Unicefille koska heidän työnsä perustuu arvomaailmaani ja omiin kokemuksiini. Olen monet kerrat henkilökohtaisesti todennut ulkomaan matkoilla, joita kovan säästämisen avulla olen voinut tehdä, että avun tarve eri puolilla maailmaa on valtava.
Tällä henkilökohtaisella esimerkillä haluan vain sanoa sen, että jokainen voi vaikuttaa omalla käytöksellään Suomen ja maailman tulevaisuuteen. Hyvinvoinnin oikeudenmukainen jakautuminen on ihmiskunnan yksi suurista haasteista tulevaisuudessa. Mutta lyhyellä tähtäimellä hyväntekeväisyysjärjestöjen keräyksiin osallistumalla ihmiset kantavat vastuuta osaltaan lähimmäisestään.
Lopuksi lainaan tähän radiosta kuulemaani Aikakoneen kaunista ja koskettavaa laulua Hiljaisuus, jonka voit kuunnella YouTubesta ”livenä” tästä
”Tahtoisin kuulla laulun enkelten, kertovan joulun sanomaa. Ois hetken täällä luona ihmisten, enkeleiden joulumaa (Lyrics: Vera & Sani / Aikakone).
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
Eurot kiertoon
Luulisin, ettei kun suurin osa menee elämisen pyörittämiseen kohonneiden kulutushintojen vuoksi. Taloustaantuma, josta muutama kuukausi sitten olimme tietämättömiä, on kyykyttänyt suomalaiset varovaisiksi.
Uutisvälineiden tekemät haastelut tavallisten suomalaisten keskuudessa osoittavat, että he ovat siirtäneet suurten hankintojensa ostoa ja he odottelevat taloustilanteen kehittymistä parempaan suuntaan.
Suomalaisen teollisuuden massiiviset lomautus-ja irtisanomisuutiset kielivät vaikeita aikoja suomalaisessa yhteiskunnassa. En haluaisi olla kielteisen ilmapiirin mustaenkeli mutta olemme vasta tunnelin alkupäässä, josta valoa ei vielä vähään aikaan näy.
Täytyy vain toivoa, että hallitusherrojen toimet talouskriisin nujertamiseksi niin kotimassa kuin maailmalla ovat oikeaan osuneita niin, että vähitellen lomautettujen ja työttömien määrä vähenee kaikkialla. Mutta ikävä kyllä taloustaantuman huono heiluriliike jatkuu useita vuosia ja tehtaiden ulosliputukset jatkuvat maasta toiseen, joka ei koske yksistään Suomea.
Nämä työpaikkojen sekä tehtaiden ulosliputukset ovat niin kauan mahdollisia kun ei ole kansainvälisiä sopimuksia yhdenmukaisista pelisäännöistä työmarkkinoilla sekä teollisuuspolitiikasta eri maidenvälillä. Tähän harmonisoitiin tuskin koskaan päästään kun jokainen maa katselee talous-ja teollisuuspolitiikkaansa omien intressiensä kautta.
Uutisvirtojen keskellä
Näistä asioista puhuminen tiedotusvälineissä on tärkeää. Niiden ihmisten kannalta, jotka saavat työpaikastaan potkut tai heitä kohtaan joku muu tragedia. Olen yrittänyt jahdata myönteisiä yhteiskunnallisia asioita uutiskaaoksen keskellä mutta laihoiksi tulokset ovat jääneet.
Loppuvuotta kohden mennessä vielä joulutraditiot painavat päälle sekä lisäksi joulumieli vaatii empatiakykyä huono-osaisten hyväksi niin kotimaassa kuin ulkomailla. Eikö näitä keräyksiä voisi järjestää pitkin vuotta, etteivät kaikki järjestöt olisi yhtä aikaa koettelemassa sosiaalista omaatuntoa?
Tätä sosiaalisen omantunnonpesua olen pohtinut myös itseni kohdalta kun maksan Unicefille maailmanlapsilisää ja lisäksi kun osallistun muihin avustusprojekteihin. En tuo tätä asiaa esille sen takia, että haluaisin elvistellä asialla. Niin, että tuliko asia kerralla selväksi.
Hyväntekeväisyys keräyksiä on nytkin useita menossa kun kaikki empatiajärjestöt ovat samalla asialla ja sanottakoon nyt ponnekkaasti, että he tekevät hyvää työtä omalla sarallaan. Toistaiseksi suomalaiset ovat tunteneet myötätuntoa hädänalaisten auttamistyölle ja lahjoittaneet ns. karttuisalla kädellä järjestöjen kampanjoihin rahaa. Näiden järjestöjen keräystyö on myönteinen uutinen tämän kaaoksen keskellä niin, että huono-osaisilla on edes jotain toivoa paremmasta.
Muutamia myönteisiä uutisia tulee huippu-urheilusta jos se nyt katsotaan suomalaisten mielialaa kohottavaksi seikaksi: mäkimiehet ottivat tiukassa maailmancupin kisassa joukkuemäen kullan Rukalla, loistosuoritus mäkihyppääjät!
Lisäksi huikea jättilottopotti meni kahdelle henkilölle viime lauantain arvonnassa ja toivottavasti menivät tarvitseville. Muuten lehtien uutissuossa tarpominen on kuin henkinen nyrkkeilyottelu, joka päättyy täystyrmäyksen talouseksperttien laskiessa lukua.
maanantai 10. marraskuuta 2008
Minun 8841 hiilidioksidikiloa
Muutokseen vaaditaan tahtoa ja tekoja, joiden ei tarvitse merkitä paluuta kivikauteen vaan se merkitsee luonnonvarojen käyttöä sen sietokyvyn rajoissa. Maapallon ekologisen sietokyvyn rajat me tiedämme. Oman hiilidioksidipäästötestin mukaan tuotan 8841 kiloa CO2 vuodessa.
Vaikka en omista autoa sekä elän muutenkin mielestäni säästeliäästi että yritän kierrättää taloudessani syntyvää jätettä. Edellä mainitusta huolimatta minun pitäisi puolittaa hiilipäästöni asetettujen tavoitteiden mukaan, se on kova tavoite. Testin mukaan syön lihaa liian usein ja lentelen lentokoneella, joka nostaa hiilidioksidipäästöäni. Lennän lentokoneella kotimaassa korkeitaan kolme kertaa vuodessa ja kerran vuodessa Euroopassa tai mannertenvälisen lennon.
Olen yrittänyt löytää suomenkielistä Internet-sivua, jossa voisin maksaa lentomatkustuksesta ympäristömaksua mutta sitä en ole löytänyt. Mielestäni matkanjärjestäjä voisi periä maksun suoraan matkanhinnassa. Toisaalta voin vähentää lentomatkojani kotimassa mutta yhden Euroopan-lennon haluaisin tehdä siitä syystä, että kun minulle tärkeä kaksoissisareni tytär asuu Portugalissa ja sinne matkustaminen maitse vie ajallisesti käytettävästä ajasta liian suuren osuuden.
Lisäksi voin ottaa syyniin kaiken sen mikä kuuluu nykyiseen elämän menooni. Sammutan valot asunnostani silloin kuin se on mahdollista, poistan virran valmiustilassa olevista laitteista, säästän vettä jne. En tiedä voinko vaikuttaa omalta osaltani elintarvikkeiden tuotantotapaan. Kun tuotannon ja kaupan rakenteiden muuttaminen on se lähtökohta elintarvikkeiden tuotantotapamuutokselle.
Toisaalta kuluttajalla ei ole suuria mahdollisuuksia nykyisessä elämänrytmissä ja kauppajärjestelmässä tutkia kaikkia mahdollisia ruoan tuotantotapoja, jotka vaikuttavat ilmastomuutokseen. Elintarvikkeiden ja teollisen tuotannon ympäristökuormituksia tulee säädellä yhteiskunnan laeilla ja säädöksillä sekä kansainvälisillä sopimuksilla.
Yksilötasolla kuluttajan valinnat ovat osa tätä ekologista kokonaisratkaisua niin, että kykenemme jarruttamaan ympäristöön kohdistuvaa ekologista muutosta. Mutta ympäristön muutosjarrua tulee nyt ryhtyä painamaan, ettemme joudun paniikkijarrutukseen kun maapallon elämä näyttää olevan ekologiseen tuhoon johtavalla kiihdytysradalla.
P.S. Lue myös tämä blogikirjoitus olemme olleet samalla CO2 testilähteellä.
torstai 23. lokakuuta 2008
Kalliksen pandoran lipas!
Idean mukaan TV-lupamaksu liitettäisiin asunnonomistajan hoitovastikkeeseen tai vuokralaiselta se perittäisiin vuokrasta. Lisäksi ideapöydällä on myös sellainen malli, että tv-lupamaksu perittäisiin ansiotulosta veroluonteisena maksuna. Käsittämättömiä ajatuksia! Tv-lupamaksujen uudet perintäideat kuulostavat siltä kuin hölmöläiset yrittäisivät kantaa säkillä valoa taloon.
Tv-luvan hankkiminen tulee olla edelleen laitteen omistajan tehtävä eikä sitä tule kytkeä asuntoon tai ansiotuloon kun television ostaminen on vielä toistaiseksi vapaaehtoista Suomessa. Ylen rahoitusongelmien vaihtoehtoja voisivat olla suora valtion budjettirahoitus, television rekisteröiminen Viestintäviraston tietokantaan oston yhteydessä tai muun järjestelmään avulla lupamaksujen keräilyn tehostaminen. Tv-lupamaksulla rahoitetaan 90 prosenttia Ylen toiminnasta.
Eräiden lähteiden mukaan Suomessa olisi 200.000 luvatonta televisiota, joista n. 70 -80 000:lla puuttuu lupa maksukyvyttömyyden takia. Sanomatta on tietysti selvää, että myös luvattomien televisioiden ongelmaan tulee löytää ratkaisu. Lisäksi kun Internet on uusi väylä television katseluun.
Ylen laatuohjelmien tuotannon rahoittaminen on olennaisen tärkeää siitä syystä, että Big Brother kanavia on jo riittävästi. Lisäksi kun Ylen ohjelmatuotannolle on asetettu myös yhteiskunnallisia ulottuvuuksia julkisena palveluna, joita kaupallisilla kanavilla ei ole kuten mm. viranomaistiedotteiden välittäminen.
tiistai 21. lokakuuta 2008
Aika on loppumassa
[1] Vuoden luontokuvafestivaali Finlanadia-talossa 19.10.2008 Helsingissä.
[2] Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli (IPCC).
keskiviikko 8. lokakuuta 2008
Mikä karahti kiville?
Suomalaiset ovat joutuneet toistamiseen, lyhyen ajan sisällä, kasvotusten hyvinvointiyhteiskunnan dramaattisen kääntöpuolen kanssa, joka on purkautunut jälleen käsittämättömällä tavalla. Tällä kertaa Kauhajoella.
Nykysuomalaisuuden perustuksissa on huolestuttava valuvika, jonka korjaustoimenpiteisiin tulee ryhtyä heti. Tähän saakka olemme kuulleet päättäjien suusta vain retoriikkaa.
Kansainvälisen [1] / [2]Pisa-tutkimuksen tuloksilla suomalaisen koulutusjärjestelmän on turha röyhistellä. Tiedämmehän, että koulutusjärjestelmämme sisällöstä puutuu perustavaa laatua oleva tekijä: kokonaisvaltainen käsitys ihmisyydestä ja siitä, mitä se tarkoittaa lasten ja nuorten maailmassa.
Suoritepainotteisuudesta johtuen koulutusjärjestelmämme ei tue vanhempien kasvatustyötä. Lapsen ja nuoren kasvulle ei jää tilaa. Tämä opiskelumetodi on karahtanut peruuttamattomasti kiville, josta kertovat opetus-ja kasvatusalan henkilöstön viestit.
Tämä viesti on syytä ottaa erittäin vakavasti yhteiskunnan päätöksenteossa huomioon. Koulumaailman synkkien kokemusten jälkeen opetusyhteisöihin tulee tehdä laaturemontti.
Laaturemontin tulee olla kokonaisvaltainen uudistus koko koulutusjärjestelmässä, aina päiväkodeista alkaen. Koulujen opetusryhmien kokoja tulee pienentää. Niin, että lapset sekä nuoret tuntevat, olevansa tärkeitä. Tärkein työ lasten ja nuorten kasvatuksessa tehdään perheissä. Se on tosiasia, jota vanhemmat eivät voi väistää.
Suomalaiset ovat nyt sen totuuden edessä, että lasten ja nuorten maailmaan on syntynyt arvotyhjiö vapaan ja rajattoman kasvatuksen seurauksena. Arvotyhjiön täyttävät nyt virtuaaliyhteisöt. Suomalaisessa yhteiskunnassa on pitkä marssi edessä niiden vaurioiden korjaamisessa, jotka ovat syntyneet suomalaisten arvomaailman muutoksen seurauksena.
_____________________
[1] Pisa
[2] Pisa-tutkimuksessa mitataan 15-vuotiaiden nuorten osaamista lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä.
perjantai 3. lokakuuta 2008
Äänestyspakko?
Kunnallisvaalien tuoksinassa heitetään ilmoille monenlaisia ideoita leijumaan eri yhteiskunnan aloilta. Tampereen yliopiston, dosentti Pertti Timonen lausui ilmoille vaalisammakon vailla vertaa. Hänen mielestään Suomeen pitäisi säätä äänestyspakko vaali-innon lisääjäksi.
Äänestyspakko on käytössä mm. Australiassa mutta en tiedä kuinka se toimii ja mitä sanktioita seuraa jos australialaiset eivät noudata äänestyspakkoa. Epäilen vahvasti sitä, että lisäisikö se vaali-intoa ja demokratiassa yleensä vaaleissa kansalaisten äänestäminen on vapaaehtoista.
Byrokratiaa se ainakin lisäisi vaalitapahtumaan kun vaalivirkailijat joutuisivat tsekkaamaan äänestämättä jättäneitä ja tekemään asiassa mahdollisen lain perusteella jatkotoimenpiteitä. Sitä paitsi äänestyspakkolain säätäminen vaatisi todennäköisesti perustuslain säätämisjärjestyksen.
Suomalaisten vaaleihin osallistuminen eri vaaleissa on laskenut kuin ”lehmänhäntä” mutta syyt ovat jossain muualla kuin demokratian suomissa rajoissa. Tietenkin demokratian kannalta on huolestuttavaa, että vaaleihin osallistuminen, äänestämällä, laskee joka vaalissa.
Mutta puolueiden tulisi tehdä lujasti työtä kansalaisten luottamuksen palautumiseen politiikkaan, joka on yhteisten asioitten hoitamista. Tavan takaa puolueet ja poliitikot kompastelevat toimintalinjoissa ja antavat näin itse sytykkeitä epäluottamuksen ilmapiirille.
Lähes tuoreessa muistissa ovat hallituksen ministerien kompastelut julkisuudessa, henkilökohtaisissa asioissa, ne ovat omiaan lisäämään epäilyksiä siitä, että yhteisten asioitten hoidossa on jotain hämärää tai asioita hoidetaan omaa etua ajatellen kehittyvien maakuntien miesten kanssa.
Tällaiset asiat saavat ihmiset vieraantumaan yhteiskunnan päätöksen teosta niin, että he eivät edes tunne hallituksen ministereitä tai päätöksentekojärjestelmää sekä jäävät kotiin kun pitäisi käyttää tärkeintä vallan valtikkaansa, äänestyslippua.
Äänestämättömyys johtaa siihen, että kotiin vaalipäivinä jäävät sellaiset ihmiset, joiden tulisi vaikuttaa politiikan suuntaan yhteiskunnassa niin, että heidän yhteiskunnalliset asiat olisivat kohtuullisella tolalla.
Tutkimuksien mukaan yhteiskunnassa hyvin pärjäävät kyllä hoitavat edunvalvontansa, joka näkyy mm. nykyisen hallituksen politiikassa. Vaalien äänestysprosentin nostamiseen ei tule säätää äänestyspakkolakeja vaan äänestyslipun pudottaminen tulee olla vapaaehtoista.
Ihmisten vaaleihin osallistumisaktiivisuuden keinot tulee hakea muilla keinoin, olisiko poliittisilla puolueilla sekä eri yhteiskunnan päätöksentekoelimillä syytä tarkistaa toimintatapojaan vastaamaan kansalaisten käsityksiä yhteisten asioitten hoidosta?
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Murheellinen päivä tiistaina 23.9.08
Olen lyhyessä ajassa joutunut kuuntelemaan nuorten keskusteluja heidän elämästään ne ovat näin keski-ikäisen ihmisen korvissa käsittämättömiä tai sitten olen törmännyt vain ihmismielen ääripäihin, tämänkaltaiset nuoret ovat syrjäytymässä tai syrjäytyneet ihmisyhteisön ”rattaista”.
Keskustelut olivat itse tuhoisia, on käsittämätöntä, että lapset keskustelevat ryyppäämisestä kuin ”laitapuolen” kulkijat tai opiskeluun suhtaudutaan siten, että ”ei vähempää voisi kiinnostaa” - tyyliin. Tietenkin on todettava, että osa nuorten keskusteluista on ”rehvastelua” mutta niissä on aina jokin totuuden siemen. Mutta samaan hengenvetoon on todettava, että suurin osa suomalaisnuorista on löytänyt elämälleen oikean suunnan.
Nuorten hyvinvointi yhteiskunnassa on syytä ottaa ykköshaasteeksi perheissä, oppilaitosten oppilashuollossa ja muissa nuorten elämää tukevissa yhteiskunnan palveluissa. Suomalaisten ja nuorten turvallisuuden tunteeseen on lyhyenajan sisällä tullut monia vaurioita, nyt on syytä etsiä aidosti ratkaisuja turvallisuuden tunteen palauttamiselle.
Yhteiskunnan kärkipoliitikot hymisivät yksituumaisuutta tragediatiedotuksessa televisiolamppujen alla niin nyt ja kuin vajaavuosi sitten mutta milloin ne aidot panostukset nuorten elämänpolun tasoittamiseen löytyvät (?) valtion ja kuntien budjeteista.
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Terveyspalvelut tökkivät
Useasti suivaantuneet ihmiset purkavat tuntojaan lehdissä, kun eivät pääse terveyshoitohenkilöstön vastaanotoille, ja oikeutetusti. Mielestäni ongelma on siinä, että ei ole henkilökuntaa riittävästi ja vastaanottojen varausjärjestelmä ei toimi osittain henkilökuntavajauksesta johtuen.
Omasti kokemuksestani voin kertoa sen, että yritin varata läheiselle terveysasemalle vastaanottoaikaa, päivällä klo 12.00, kun ko. hoitoyksikön yhteystiedoissa sanottiin, että ajanvaraukset ma - pe klo 8.00 – 15.00. Yritin sanoa, että en tarvitse aikaa samalle päivää mutta tylyvastaus oli, että kaikki vastaanottoajat jaetaan vasta seuraavana päivänä klo 8.00!!
Odottelin seuraavaan aamuun ja sitten toiveikkaana soittamaan em. aikaan ja viidentoista minuutin roikkuminen puhelinlinjoilla oli hiuskarvan varassa, että en luovuttanut soittoyritystäni vastaanotolle. Käsittämätöntä on se, että ko. terveysaseman kaikki vastaanottoajat jaetaan yhdellä rysäyksellä samalla kellon lyömällä sekä lehtikirjoittelusta päätellen näin tapahtuu kaikissa terveyskeskus kuntayhtymän yksiköissä.
En yhtään ihmettele sitä, että ihmiset hakeutuvat yksityisvastaanotoille, joilla on siihen varaa, kun kuntien tai kuntayhtyminen terveyspalvelut tökkivät. Kuntien terveyspalvelujärjestelmä on remontoitava nopeasti, niin että jokainen kuntalainen saa potilaan kannalta katsottuna oikeaan aikaan tarvitsemansa terveyspalvelut.
Kotikuntani alueella ajanvarausjärjestelmä on uusittava ja lisättävä terveysyhtymän budjettivaroja lisähenkilöstön palkkaamiseen niin akuuttiin kuin myös ennaltaehkäisevään terveystyöhön. Ihmisille on taattava yhdenvertaiset terveyspalvelut kunnissa niin, että raha ei ratkaise terveyspalveluiden saatavuutta.
sunnuntai 31. elokuuta 2008
1918 – näyttely Vapriikissa
Tampereen kaupunginmuseo on tehnyt Suomen oloissa merkittävää kulttuurihistoriallista näyttelytyötä; Museokeskus Vapriikissa. Kun se on pystyttänyt näyttelyn Suomen historian vaikeimmasta ja vaietuimmasta aikakaudesta vuodesta 1918.
Näyttelyn pystyttäminen Tampereelle oli luontevaa ja oikeutettua kun Tampereella 1918 käytiin sodan ratkaisutaistelut, joka päättyi valkoisten voittoon ja punaisten häviöön. Menemättä sen syvemmälle Suomen Kansalaissodan tai Sisällissodan tai Vapaussodan historiaan, miten sitä nyt kukin haluaakin nimittää, niin Vapriikin näyttely teki minuun syvänvaikutuksen ja olisi tutustumisen arvoinen näyttely jokaiselle suomalaiselle (lukijalle huomautettakoon, että esillä oli molemmat sodan osapuolet).
Molemmilla osapuolilla etenkin rivimiehillä oli syvä ajatusmaailma asiansa oikeutuksesta, joka pohjautui [1]idealismiin. Vuosi 1918 ja sen jälkiselvittelyt olivat julmuudessaan yliymmärryksen meneviä. Niin kuin kaikki sisällissodat ovat, joita on käyty maailman eri kolkissa, erityisesti hätkähdytti häviäjien julmakohtalo.
Sisällissodan melskeet ovat koskettaneet myös kotiseutuani. Täällä kotikuntani hautausmaalla lepää vuoden 1918 tapahtumien uhreja yhteishaudassa, 21 henkilöä, nimettöminä. Tapahtuneesta on kulunut tänä vuonna 90 vuotta, olisi aika palauttaa heidän yhteiskunnallinen kunniansa sekä antaa äitimaan sylissä lepääville vainajille nimet muistokiveen.
Vapriikin tähän [2] näyttelyaineistoon tutustuminen vaatisi monen päivän tutustumistyön ja näyttelyyn oli sisällytetty myös nykypolven käsityksiä tapahtuneesta. Erityisesti jäi mieleen kuvakollaasista näyttelijä Kirsi-Kaisa Sinisalon puheenvuoro, jossa hän vertasi tämän päivän yhteiskunnassa eläviä suomalaisia syrjäytyneitä ihmisiä, pätkätyöläisiä ja huonosti toimeen tulevia palkkatyöläisiä vuoden 1918 torppareihin, [3]mäkitupalaisiin ja muuhun silloiseen työvoimareserviin.
Näyttelijä Sinisalo päätti puheenvuoronsa minusta rakentavalla tavalla kun hän lainasi otteen kansalliskirjailija Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo. Runon sanoma on yleispätevä myös tämän maailman melskeissä, jota lainaan myös tämän tekstin päätössanoiksi. Tätä runoa olemme myös useana vuonna kuunnelleet radiosta lähipiirin kanssa Uuden Vuoden vaihtuessa.
Ote Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo: …"Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä; miss' ihmiset tuntevat tuntehin, siellä lähell' on Jumalakin…
Oi, onnellinen, joka herättää niitä voimia hyviä voisi! Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi! Miks emme me kaikki yhtyä vois? Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa! Niin suuri, suuri on maa”.
____________________________________
[1] Idealismilla viitataan usein optimismiin ja toiveikkuuteen yhteiskunnallisessa ajattelussa.
[2] Näyttelyyn voi tutustua Museokeskus Vapriikin nettisivustolla. Tekstissä on suora linkki.
[3] http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4kitupalainen
sunnuntai 24. elokuuta 2008
Hehkutusta
Kuva: Xinhua, Pekingin Olympialaisten kisasivut
Etukäteisveikkaukset mitalien määrästä menivät täydellisesti metsään eikä olympiapronssi tullut lajipuhtaalla suorituksella kun katsoo rehellisesti kisapöytäkirjaa ja kuvakoostetta lajifinaalista. Mutta olympiamitali on aina kova saavutus kuten myös kärjen tuntumaan sijoittuminen olympiaurheilussa.
Lisäksi kun yleisurheilussa palattiin mitalikantaa kahdeksan vuoden jälkeen. Mitalihohtoa kiillottaa vielä se, että Pitkämäki teki historiaa kun keihäänheiton viimeisestä suomalaismitalin saavutuksesta kulunut kaksikymmentä vuotta.
Viimeinen keihäänheiton mitali on saalistettu [1]Soulin olympiakisoista vuonna 1988 Tapio Korjuksen tuomana kultamitalina. Tässä valossa Pekingin keihäsmiehistön saavutukset ovat vertaansa vailla ja jää suomalaisen yleisurheiluhistoriaan vaikka hehkuttajat nyt tuntevat pettymystä keihäänheiton mitalien määrästä.
_____________________________________
[1] Keihäänheiton miesten olympiavoittajia (Lähde Wikipedia):1908: Eric Lemming (tavallinen) - Eric Lemming (vapaa tyyli) 1912: Eric Lemming (yhden käden) - Julius Saaristo (molemmat kädet) 1920: Jonni Myyrä 1924: Jonni Myyrä 1928: Erik Lundkvist 1932: Matti Järvinen 1936: Gerhard Stöck 1948: Tapio Rautavaara 1952: Cyrus Young 1956: Egil Danielsen 1960: Viktor Tsybulenko 1964: Pauli Nevala 1968: Jānis Lūsis 1972: Klaus Wolfermann 1976: Miklós Németh 1980: Dainis Kūla 1984: Arto Härkönen 1988: Tapio Korjus 1992: Jan Železný 1996: Jan Železný 2000: Jan Železný 2004: Andreas Thorkildsen 2008: Andreas Thorkildsen
Retoriikkaa
Pohjanmaan akka menee viimeisessä kolumnissaan niin pitkälle, että kirjoittelu on henkilökohtaista herjausta mm. uimari Michael Phelpsin kohdalta. Phelps onneksi ei todennäköisesti ymmärrä suomenkieltä ja eikä lue sanomalehti Ilkkaa.
Mutta mikäli lukisi, niin todennäköisesti a´la Korpi joutuisi maksamaan muhkeat korvausdollarit kunnianloukkauksesta. Naisen kirjoittama teksti Ilkka-lehdessä (23.8.08) on ulkonäkörasismia, johon toimittajan titteliä käyttävän henkilön ei tulisi sortua.
Todennäköisesti tämä takakireä retoriikan harrastaja käy tulevien televisio-ohjelmien kimppuun jälleen suurella antaumuksella kun syksyllä ruutuihin tulee lisää hänen henkistä mielentilaa ärsyttäviä ohjelmia.
Suosittelisin em. lehtien päätoimittajille, että he harkitsisivat tämän ”sanataiteilijan” siirtoa muihin tehtäviin. Hän ei selviä eläkkeelle toimittajan tehtävistä koska televisio-ohjelmat tuottavat kolumnistille näin kovia paineita.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Ylen bluffi ruokakorista
Liu Xiang – Unelma on särkynyt
Toisen kisaviikon lajitapahtumat olivat erittäin dramaattiset ja huipentuivat 110 metrin aitajuoksuun. Dramatiikkaa kisaan tuli kun kiinalainen tähti ei kyennyt juoksemaan 110 metrin aitajuoksua jalkavammansa vuoksi.
Televisiokuvasta oli nähtävissä selvästi miten stadionyleisön kiinalaiset olivat tyrmistyneitä ja epäuskoisia siitä, kun Liu Xiang poistui juoksun startista dramaattisesti vaikka hän yritti startata, joka päätyi startin aavistuslähtöön ja Liun poistumiseen kisasta. Kiinan keskustelevisio, CCTV; meni jopa niin pitkälle, että se soitti surumusiikkia tapahtuman takia kanavallaan.
Menestymättömyys on aina tragedia myös urheilijalle vielä kun se tapahtuu näin dramaattisella tavalla. Tämän ”lentävän miehen” kisajuoksuun kulminoitui kaikki se kansallistunto, joita kiinalaisilla oli kun olympialaiset saapuivat heidän maaperälleen. Kiinalaisen urheiluväen sekä [1]Liu Xiangin unelma särkyi, yleisurheilussa, tähän juoksun starttiin.
[2]Kiinan varapresidentti Xi Jinping äityi lohduttamaan Liu Xiangia. "Me kaikki ymmärrämme, että Liu keskeytti kilpailun loukkaantumisen vuoksi. Toivomme, että hän rentoutuu ja keskittyy toipumiseen", hän sanoi (Lähde: HS).
Vieläkö joku väittää, että urheilussa ei olisi poliittisia ulottuvuuksia. Näillä eri maiden ”urheilutähdillä” nostatetaan kansallisylpeyttä sekä yksimielisyyttä kansalaisten parissa. Mistä muusta syystä poliitikot olisivat niin ahkeria vierailemaan ja näyttäytymään kisa-areenoilla?
_____________________________
[1] http://www.radio86.fi/node/11405 Liu Xiang pyysi anteeksi keskeyttämistään
[2] Lähde: Helsingin Sanomat Aitajuoksija Liu: Sietämätön kipu pakotti minut sivuun. Lue lisää: Varapresidentti
Urheilun kuninkaat
keskiviikko 13. elokuuta 2008
41°43' N, 44°48' E - Georgia
Sotatoimia tullaan kohdistamaan myös nykyajassa valtioiden virallisiin tiedotuskanaviin ja tietoverkkoihin kun hyökkäyksenkohde pyritään saamaan polvilleen. Venäläisillä separatisteilla on myös tällaisesta verkkosodasta kokemusta kun he halvaannuttivat Viron valtioelinten tiedotuskanavat pronssipatsas kiistan aikana vuonna 2007 kun yksitekijöistä lähetti hyökkäyspyynnöt Viron valtion sisältä tietokoneeltaan.
Georgian verkkohyökkäysten takana saattavat olla bittiseparatistit, jotka ovat internet verkostoituneessa globaalissa maailmassa verrattavissa, sotakomentojärjestelmän ulkopuolisiksi taistelijoiksi eli terroristeiksi. Tulevaisuuden sodat ja konfliktit tullaan käymään osaksi tietoverkoissa, jolloin hyökkääjä (t) ottavat haltuunsa konfliktikohteen tietoinfrastruktuurin.
Tapahtumat Georgiassa ovat edenneet konfliktiin monen asian summana, jossa on mukana suurvalta-ja energiapolitiikkaa (Venäjän öljyputki kulkee Georgian läpi Turkkiin), Georgian sisäpolitiikkaa sekä maan poliittisen johdon syrjäyttämiseen tähtäävää toimintaa kuin kapinamaakunnan Etelä-Ossetian huomattavasta venäläisvähemmistöstä.
Mutta Venäjän todelliset pyrkimykset ovat vain Kremlin poliittisten johtajien piirustuslaudoilla ja ne suunnitelmat paljastuvat vasta jonkin ajan kuluttua. Konflikteista yleensä suurimman kärsimystaakan kantavat siviilit kuten olemme nähneet kuvista Venäjän pommitusten jäljiltä Georgiassa.
_______________________________
(1) http://fi.wikipedia.org/wiki/Georgia
(2) Digitoday
Judogi?
Voin tunnustaa, että en ymmärrä lajista mitään mutta luulisi judo-ottelujen olevan ”kunnon otteluja”. Suurin osa ottelusta näyttää oleva kyttäämistä kuin sumopainissa tai vastustajan heikkoja hetkiä tutkaillaan niin, että toinen osapuoli saisi jukon?!
Tapahtumaköyhänä (minun mielestä) lajina kiinnostus ottelua kohtaan saa minut vaihtamaan televisiokanavaa! Ottelurakenteen tunteminen varmasti edes auttaisi kamppailulajin ymmärtämistä. Itse olen nopeatempoisen urheilunlajin seuraaja ja toisekseen pidän triathlonia todellisena urheilun kuninkuuslajina sen kovuuden vuoksi kun lajissa uidaan, juostaan ja pyöräillään kaikki lajit yhteen menoon.
Tutkailin [1]judoliiton verkkosivuja ja siellä todettiin, että se on kehitelty vanhoista japanilaisista taistelulajeista ja Euroopassa lajia harrastaa n. kaksi miljoonaa ihmistä. Judolajin harrastajat voisivat valaista asiaa niin, että mitkä tekijät vetävät heitä lajin pariin eli mikä on lajin ”juju”?
_______________________
[1] http://www.judoliitto.fi/
maanantai 4. elokuuta 2008
TV-maraton
Mutta jos nuorison ihanneammatteihin lukeutuu stylistin työt niin tähtitaivaan tavoittelijoiden määrän ymmärtää tässä valossa. Kuka nämä ns. ”paskaduunit” tekee tulevaisuudessa kun mm. vessoja siivoavat jo nyt maahanmuuttajat kuten huomasin joku päivä sitten asioidessani kyseisessä mukavuuslaitoksessa lentoasemalla.
Samantyyppiseen ilmiöön olen törmännyt työssäni kun Suomen tulevaisuuden toivot ovat olleet ”kesätöissä” työpaikallani. Suppean arvioni mukaan tulevaisuuden toivoilla on kummallinen käsitys työn tekemisestä ja pelisääntöjen noudattamisesta työpaikalla. Nämä edellä olevat esimerkit kesäduunareista ovat ääripäitä. Edellä mainittu asia herättää monenlaisia kysymyksiä kun samaan työpisteeseen ovat kasaantuneet kaikki vetelykset.
Hektinen ilmapiiri jatkuu televisioiden äärellä kun samaan aikaan Idolssin kanssa pyörii Big Brother toisella televisiokanavalla ja ”jumankekka” se päättyy joulunalus hössötyksen aikoihin! Hirvittävä television katselumaraton on edessä kun kaikki tositv koheltajien edesottamukset pitää seurata, että löytyisi puheenaiheita seuraavaksi päiväksi työkaverien kanssa. Vai pitääkö? Tietysti!? oli se seinäjokelainen Citymarketin heppu niin härski BB:ssä, että samanlaista kehiin myös syksyllä alkavaan BB:n.
Ovatko oikeasti kaikki suomalaiset samanlaisia ”pässejä”, joita BB:ssä kohelsi vuonna 2007? Toivottavasti ei mutta mihin perustuvat tositv ohjelmien korkeat katsojaluvut ja kuka vielä muistaa näitä BB:n ”tähtiä”?
Paitsi Martina Aitolehden, joka pulpahtaa mediapintaan kuin korkki. Jännityksellä odotan, saako Skandinavian Hunks:n lihaskimppu haluamansa kun lehtitietojen mukaan hääkutsuja on peruttu ja taas kutsut ovat voimassa, huolestuttavalta näyttää ainakin SH:n kannalta katsottuna.
Niin kunnallisvaalitkin ovat tulossa samaan rytäkkään mutta ”so what?” (entä sitten) ”ei voi vähempää kiinnostaa evvk” kuka siellä neljä vuotta kuntien asioita järjestelee?, sanoi oppinut työkaverini!? eli hektistä elämää vaan peliin ja ei huolen häivää huomisesta kyllä ilmastomuutos hoitaa lopun telluksesta.
Muuten kotimaakunnassani ilmestyy kaksi tasavahvaa sanomalehteä, joissa kaksi [1]rutajavaa akkaa pitää kolumnisti-palstaa televisio-ohjelmista. Mitkään televisio-ohjelmat eivät natsaa heidän tajunnanvirrassaan.
Kaikki televisiosta tuleva ohjelma on heidän mielestään ”sontaa” mutta silti he ilkkuvat ohjelmia kirjoitetun sananvoimalla, lehdissä, säännöllisesti. Mutta kehotan näitä kitiseviä akkoja vaihtamaan ammattia tai laittamaan ns. kaukosäätimestä television kiinni jos sen ohjelmat tuottavat niin paljon henkisiä kärsimyksiä heille kuin kolumneista voi päätellä.
___________________________
[1] Akka on pohjalainen murresana naisesta eikä ole sovinismia. Rutajaa: murresana tarkoittaa, että henkilö arvostelee, jotain asiaa.
sunnuntai 27. heinäkuuta 2008
”Tekniikka tökkii”
Suomalaisten urheilusankarien tie on kivinen kun olympialaisten lähestyessä tekniikka tökkii, askelmerkit eivät osu kohdalleen ja huippusprintterin lihakset pettävät. Kaiken em. lisäksi kun kansainvälinen huippu-urheilu Suomessa on muutaman urheilun huippulahjakkuuden varassa.
Tällaisesta tilanteessa johtuen ei Suomessa ole kansainvälisellä tasolla olevia urheilijoita useita, jotka voisivat astua tilalle kun yksi urheilijalenkki pettää. Suomen ainoa mitalistitoivo on keihäsmies Pohjanmaalta mutta vain jos hän onnistuu pitämään tekniikkansa kasassa.
Tekniikkaongelmista kertoo se, että hänen (poikkeuksetta jokainen heitto), heittosuoritus päätyy polvilleen heittäytymiseen, jossa on loukkaantumisriski sataprosenttinen. Pituushyppääjän ongelmat ovat askelmerkkien sopivuudessa mutta selityksen mestari hän on ja sikäli helppo haastateltava medialle kun puhetta riittää.
Lähtökohtaisesti urheilijalla ei ole mitään menestymisen mahdollisuuksia, jos asenne on sellainen niin kuin eräillä urheilijoilla, että tavoitteena on saavuttaa vain pistesijoja.
Henkisesti urheilijalla tulee olla aina tähtäimessä ykkössija eikä mitään muuta jos urheilijan mieli on se, että ”kun nyt kymmenen joukossa olisi” niin silloin on jo tappionsa myöntänyt. Kisojen jälkeen on vasta arvioinnin aika miksi suoritukset eivät menneet paremmin ja mitä asioita tulee korjata urheilusuorituksessa.
Toivottavasti kesäolympialaisten urheilijat saavuttavat mitalinsa ja tavoitteensa rehellisillä keinoilla. Tiedetään, että olympiapelissä ovat kovat panokset kysymyksessä: urheilijan maine, sponsorisopimukset, kansallinen ylpeys jne. mutta mitalikaulassa ja kansallislaulun soidessa ei urheilijan tule tuntea sydämessään häpeää.
Ateenan häpeätahraolympialaiset ovat vielä tuoreessa muistissa ja katastrofin aiheuttivat itse kotikisoissa, Olympialehdon nuoret, kreikkalaiset urheilijat. Todennäköisesti urheilun häpeäpolulle eksyneet ”urheilijat” ovat silloin luopuneet olympiaurheilun jalosta aatteesta:
”[1]Olympia-aate on elämänfilosofia, jossa yhdistyvät ihmisen kehon, tahdon sekä mielen tasapainoinen kehittäminen…” ja vilppikeinojen paljastuessa urheilijan ns. mahalasku on erittäin kova ja raju kansallisesti, urheilullisesti ja se on aina ”urheilijan” henkilökohtainen katastrofi.
__________________________
[1] Olympia-aate eli olympismi
maanantai 21. heinäkuuta 2008
Politiikan Ratsumiehet
Ilmastomuutoksen ja EU:n päästörajoitusten edessä politiikkajussit ovat nostaneet jälleen kerran esille Lapin Vuotoksen ja Kollajan tekoaltaiden rakentamisen sähkötuotantoa varten. Lähteiden mukaan sen sähkötuotanto olisi hyttysenkusi erämassa kun sen sähkötuotantoaltaiden vuosituotto olisi 115 MW ja tuotanto noin 200 Gwh/vuosi eli 0,5 prosenttia Suomen tarvitsemasta sähkön tarpeesta.
[1] Lähde: Voimaa vedestä 2007 Selvitys vesivoiman lisäämismahdollisuuksista / Oy Vesirakentaja
Kurauoma
Nurmonjoki on jättänyt identiteettiini lähtemättömän vaikutuksen, olen elänyt joen varrella 47 vuotta elämästäni. Nurmonjoki on suurin Lapuanjoen sivuhaara ja joen alkupää on Alavuden kaupungin alueella Iso-ja Vähävehkajärvessä sekä Iso-Soukkajärvestä. Aikanaan Lapuanjoki on ollut merkittävä vaelluskalajoki mutta Uudenkaarlepyyn padon rakentaminen jokisuulle 1926 pysäytti mm. lohen ja taimenen nousun joen yläjuoksulle.
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Sananvapaus?
Yahoo, on syyllistynyt ihmisoikeusrikkomuksiin kun se on luovuttanut mm. sähköpostitietoja kiinalaisviranomaisille. Tietojen luovutus johti esim. toimittaja Shi Taon pidätykseen ja hänet tuomittiin salaisessa oikeuden käynnissä huhtikuussa 2005 kymmenen vuoden pakkotyöhön. Pidätykseen johtaneet syyt olivat siinä, että toimittaja Shi Tao raportoi Pekingin Tiananmenin aukon verilöylyn tapahtumia ulkomaille.
Nyt Yahoo yrittää pestä ns. paitaansa puhtaaksi maksamalla Shi Taon perheelle mm. taloudellista apua. Kiinan kommunistihallinnolle myönnettyjen Olympialaisten ”ehdoissa” oli, että kommarit sallivat täydellisen median vapauden mutta päinvastoin he ovat kiristäneet otettaan sananvapaudesta Kiinassa.
Olympialaisten poliittista ulottuvuutta on kenenkään turha kiistää vaikka urheilijat olisivatkin kisailemassa olympiahengessä niin kisaimago ja taloudellinen perusta ovat uhratut [1]Sodoman ja Gomorran alttarille mammuttikisojen järjestelyjen takia.
Kisojen taloudellinen perusta tulee olla tietysti kunnossa mutta kenties kisojen kulut tulisi kustantaa kisoihin osallistuvien maiden toimesta sekä olisiko kisat nyt syytä palauttaa pysyvästi Olympialehtoon Kreikkaan?
Kisojen imagoarvo järjestävälle maalle on mittaamaton mutta se ei saa tapahtua ihmisoikeuksia ja sananvapautta polkemalla kuten nyt maailman yhdessä viimeisimmässä kommarivaltiossa tapahtuu.
_____________________
[1] Paheenpesä
Turnauskestävyys!
Lajin harrastajat ovat koviajätkiä ja naisia kun he uivat, pyöräilevät ja juoksevat suoritukset yhteen mittaan turnauksen aikana. Muissa lajeissa keskitytään vain yhden lajin suorituksiin ja menestytään tai sitten ei mutta [1] triathlonissa pitää olla kohtuullisen hyvä jokaisessa osasuorituksessa.
Väheksymättä liikuntaa ja urheilua yleensä, joka on jokaisen ihmisen terveyden perusta, niin triathlon on äärimmäisen kovalaji, jonka parissa urheilevat ovat erityisen sitkeitä, kestäviä ja päämäärätietoisia ihmisiä. Mutta triathlonin arvostusta suuren yleisön keskuudessa tulisi saada nostettua koska urheilun todelliset työmyyrät ovat tämän lajin parissa.
Mainetta ja kunniaa sekä sponsoritukea saa muissa urheilulajeissa helpommin kun niiden medianäkyvyys on tänään suurempi kuin triathlonin, ainakin Suomessa. Erityisen hyvä asia lajin näkyvyydelle on se, että poliittiseen eliittiin kuuluva nykyinen ulkoministeri Stubb harrastaa urheilun kuningaslajia.
http://www.alexstubb.com/fi/index.php?trg=diary&id=1151
0,5 pistettä
Mutta Herra Aika näyttää kenestä on tanssimusiikin ystävien villitsijäksi. Kakkoseksi jäänyt Antti Ahopelto oli yleisön suosikki mutta kansan maku ei ole aina yhteneväinen musiikkieliittiin (?) kuuluvan tuomaristo kanssa.
Tango musiikin lajina on marginaalinen ilmiö ja eikä tule elättämään uusia tangonlähettiläitä varsin pian niin kuin moni muukin tangokuninkaallinen on joutunut ottamaan ohjelmistoonsa tanssimusiikin koko kirjon. Tangomarkkinoilla on valittu alusta saakka kilpailun muodossa uusia tangotähtiä mutta vain harvat tangotähdet tuikkivat viihteentaivaalla valovoimaisesti.
Tangomarkkinat ovat järjestyksessään 24:net ja tapahtumassa on käynyt kaksi miljoonaa tangofania tapahtumavuosina. Taloudellisesti tangolla ei ole aina mennyt hyvin ja se on joutunut tekemään muutoksia ohjelmistoonsa.
Tulevaisuus näyttää kykenevätkö järjestäjät luomaan sellaisen ohjelmistopaketin, että myös nuoremmat musiikinystävät tulevat tapahtumaan tangonmusiikin vuoksi. Vai lisääntyykö iskelmämusiikin tarjonta (?) ja tangomusiikki jää tapahtuman tangomarginaaliryhmän musiikiksi.
_________________________
[1] Tango
sunnuntai 29. kesäkuuta 2008
Totuus?
perjantai 20. kesäkuuta 2008
Hiihdon likapommi
Likapommi on ollut muhimassa aina siitä lähtien kun laajamittainen käry kävi Lahden vuoden 2001 MM-hiihdoissa. Nyt julkisuudessa olevat tiedot kertovat laajamittaisesta ja järjestelmällisestä peittelystä [1]dopingsotkussa.
Peittelyyn johtaneet syyt ovat kenties hiihdon saamien valtionapujen ja bonsoritukien sekä maineen menettämisen minimointiyritys. Nyt julkisuuteen tulleet tiedot johtanevat sarjaan oikeudenkäyntejä, joissa haetaan totuutta tähän sotkuun.
Oikeusvaltiossa syytökset tulee myös todistaa ja sitten vasta on tuomioiden aika. Hiihdon uudet dopingväitteet ovat syytä tukia nopeasti, ettei epäilyksen alaiset roiku tikun-nokassa kuukausikaupalla.
Sen sanelee jo se toisasia, että ihmisten oikeusturva tulee olla etusijalla syytösten keskellä, vaikka todettaisiin, ettei syytetyt ole kulkeneet puhtailla hiihtopoluilla. Urheilun kannalta hiihdon sotkut ja oletetut sotkut tulee nyt selvittää ns. pohjamutia myöden, jonka jälkeen ehkä hiihtourheilun on mahdollista aloittaa alusta Suomessa ns. puhtaalta pöydältä.
Mutta nämä nyt esiin nostetut väittämät hiihtourheilussa luovat pitkän mustanvarjon kaiken urheilun ylle vaikka kilpaurheilu olisi enimmäkseen sovittujen pelisääntöjen mukaista.
P.S. Tulossa blogiin kirjoitus elektroniikkaromun ihmeellistä seikkailuista, sen jälkeen kun olen tutkinut asian taustoja. Sitä odotellessa…
_________________________________
[1] Helsingin Sanomien tausta-aineisto
hiihdon likapommista täältä
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Viemärikirjoittajat
Kirjoituksia ei voi puolustaa edes [1]sananvapauden nimissä kun useimmat teksti ovat sellaisia, ettei normaali ihminen sellaisia julkisuuteen sanoisi tai ne päätyisivät roskakoriin lehden päätoimittajan toimesta.
Ongelman ydin on siinä, että useimmille internet-sivustoille voi kirjoitella nimimerkkien suojasta, joka madaltaa törkykirjoittelun kynnystä. Ihmiset eivät näytä tajuavan sitä, että sähköisiä tiedotusvälineitä koskevat lähes samat oikeudelliset perusteet kuin paperilehtiä.
Nyt julkisuudessa olleet muutamat internetkirjoittelun oikeuskäsittelyt ovat vain ”hyttysen virtsa Itämeressä” siitä roskan määrästä, jota internet-sivustoilla esiintyy. Mutta toivottavasti nämä muutamat tapaukset muistuttavat konkreettisesti viemärikirjoittajia siitä, että loanheiton seurauksista on vastuussa aina myös kirjoittaja.
Internetsivustojen sisältöjen oikeudelliset vastuukysymykset ovat myös, sivustojen ylläpitäjillä se tulee muistaa tässä internethetteikössä. Nettisivustojen ylläpitäjien tulee seurata sivustojaan niin, että härskit ja alatyyliset tekstit siivotaan sieltä pois. Sivustovalvonta on koko internetyhteisön etu tai vaihtoehtona on se, että viranomainen ryhtyy kontrolloimaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa.
Viranomaiset ovat toimineet aivan oikein kun he ovat estäneet pääsyn tai sulkeneet sellaisia sivustoja, jotka ovat esim. seksuaalirikollisten ylläpitämiä. Tällaisten sivustojen olemassa oloa ei kukaan, tervejärkinen, voi perustella sananvapaudella.
_____________________________________
[1] Sananvapaus ja yksilön suoja Sananvapaus