Eurot kiertoon

Jyrkiboy kehotti suomalaisia isämaallisiin tekoihin ja laittamaan fyffet kiertoon kotimaiseen kulutukseen ja tätä kautta me tuemme hänen käsityksensä mukaansa työllisyyttä. Mutta onko tavallisella työntekijälle ylimääräisiä euroja laittaa kiertoon?

Luulisin, ettei kun suurin osa menee elämisen pyörittämiseen kohonneiden kulutushintojen vuoksi. Taloustaantuma, josta muutama kuukausi sitten olimme tietämättömiä, on kyykyttänyt suomalaiset varovaisiksi.

Uutisvälineiden tekemät haastelut tavallisten suomalaisten keskuudessa osoittavat, että he ovat siirtäneet suurten hankintojensa ostoa ja he odottelevat taloustilanteen kehittymistä parempaan suuntaan.

Suomalaisen teollisuuden massiiviset lomautus-ja irtisanomisuutiset kielivät vaikeita aikoja suomalaisessa yhteiskunnassa. En haluaisi olla kielteisen ilmapiirin mustaenkeli mutta olemme vasta tunnelin alkupäässä, josta valoa ei vielä vähään aikaan näy.

Täytyy vain toivoa, että hallitusherrojen toimet talouskriisin nujertamiseksi niin kotimassa kuin maailmalla ovat oikeaan osuneita niin, että vähitellen lomautettujen ja työttömien määrä vähenee kaikkialla. Mutta ikävä kyllä taloustaantuman huono heiluriliike jatkuu useita vuosia ja tehtaiden ulosliputukset jatkuvat maasta toiseen, joka ei koske yksistään Suomea.

Nämä työpaikkojen sekä tehtaiden ulosliputukset ovat niin kauan mahdollisia kun ei ole kansainvälisiä sopimuksia yhdenmukaisista pelisäännöistä työmarkkinoilla sekä teollisuuspolitiikasta eri maidenvälillä. Tähän harmonisoitiin tuskin koskaan päästään kun jokainen maa katselee talous-ja teollisuuspolitiikkaansa omien intressiensä kautta.

Uutisvirtojen keskellä

Uutisvirrat toistavat monotonisesti yhtä ja samaa murheellista mantraa päivästä toiseen: Tehtaita lopetetaan, ihmiset saavat työpaikoistaan potkuja tai heidät lomautetaan työstään eripituisiksi ajoiksi. Kirjoitan itsenkin kriittisesti yhteiskunnan menosta, en sitä kiistä.

Näistä asioista puhuminen tiedotusvälineissä on tärkeää. Niiden ihmisten kannalta, jotka saavat työpaikastaan potkut tai heitä kohtaan joku muu tragedia. Olen yrittänyt jahdata myönteisiä yhteiskunnallisia asioita uutiskaaoksen keskellä mutta laihoiksi tulokset ovat jääneet.

Loppuvuotta kohden mennessä vielä joulutraditiot painavat päälle sekä lisäksi joulumieli vaatii empatiakykyä huono-osaisten hyväksi niin kotimaassa kuin ulkomailla. Eikö näitä keräyksiä voisi järjestää pitkin vuotta, etteivät kaikki järjestöt olisi yhtä aikaa koettelemassa sosiaalista omaatuntoa?

Tätä sosiaalisen omantunnonpesua olen pohtinut myös itseni kohdalta kun maksan Unicefille maailmanlapsilisää ja lisäksi kun osallistun muihin avustusprojekteihin. En tuo tätä asiaa esille sen takia, että haluaisin elvistellä asialla. Niin, että tuliko asia kerralla selväksi.

Hyväntekeväisyys keräyksiä on nytkin useita menossa kun kaikki empatiajärjestöt ovat samalla asialla ja sanottakoon nyt ponnekkaasti, että he tekevät hyvää työtä omalla sarallaan. Toistaiseksi suomalaiset ovat tunteneet myötätuntoa hädänalaisten auttamistyölle ja lahjoittaneet ns. karttuisalla kädellä järjestöjen kampanjoihin rahaa. Näiden järjestöjen keräystyö on myönteinen uutinen tämän kaaoksen keskellä niin, että huono-osaisilla on edes jotain toivoa paremmasta.

Muutamia myönteisiä uutisia tulee huippu-urheilusta jos se nyt katsotaan suomalaisten mielialaa kohottavaksi seikaksi: mäkimiehet ottivat tiukassa maailmancupin kisassa joukkuemäen kullan Rukalla, loistosuoritus mäkihyppääjät!

Lisäksi huikea jättilottopotti meni kahdelle henkilölle viime lauantain arvonnassa ja toivottavasti menivät tarvitseville. Muuten lehtien uutissuossa tarpominen on kuin henkinen nyrkkeilyottelu, joka päättyy täystyrmäyksen talouseksperttien laskiessa lukua.

Minun 8841 hiilidioksidikiloa

Ilmastomuutoksen merkit ovat olemassa, tätä olemassa olevaa tosiasiaa ei voi kukaan kiistää. Vai voiko? Ilmastomuutoksen nopeudesta ja vaikutuksista ollaan erimieltä. Mutta ellei tähän ihmiskunnan yhteen suurempaan haasteeseen ryhdytä nopeasti vastaamaan niin elinpiirimme muuttuu ratkaisevasti siihen suuntaan, että voimme hyvästellä nykymuotoisen elämämme.

Muutokseen vaaditaan tahtoa ja tekoja, joiden ei tarvitse merkitä paluuta kivikauteen vaan se merkitsee luonnonvarojen käyttöä sen sietokyvyn rajoissa. Maapallon ekologisen sietokyvyn rajat me tiedämme. Oman hiilidioksidipäästötestin mukaan tuotan 8841 kiloa CO2 vuodessa.

Vaikka en omista autoa sekä elän muutenkin mielestäni säästeliäästi että yritän kierrättää taloudessani syntyvää jätettä. Edellä mainitusta huolimatta minun pitäisi puolittaa hiilipäästöni asetettujen tavoitteiden mukaan, se on kova tavoite. Testin mukaan syön lihaa liian usein ja lentelen lentokoneella, joka nostaa hiilidioksidipäästöäni. Lennän lentokoneella kotimaassa korkeitaan kolme kertaa vuodessa ja kerran vuodessa Euroopassa tai mannertenvälisen lennon.

Olen yrittänyt löytää suomenkielistä Internet-sivua, jossa voisin maksaa lentomatkustuksesta ympäristömaksua mutta sitä en ole löytänyt. Mielestäni matkanjärjestäjä voisi periä maksun suoraan matkanhinnassa. Toisaalta voin vähentää lentomatkojani kotimassa mutta yhden Euroopan-lennon haluaisin tehdä siitä syystä, että kun minulle tärkeä kaksoissisareni tytär asuu Portugalissa ja sinne matkustaminen maitse vie ajallisesti käytettävästä ajasta liian suuren osuuden.

Lisäksi voin ottaa syyniin kaiken sen mikä kuuluu nykyiseen elämän menooni. Sammutan valot asunnostani silloin kuin se on mahdollista, poistan virran valmiustilassa olevista laitteista, säästän vettä jne. En tiedä voinko vaikuttaa omalta osaltani elintarvikkeiden tuotantotapaan. Kun tuotannon ja kaupan rakenteiden muuttaminen on se lähtökohta elintarvikkeiden tuotantotapamuutokselle.

Toisaalta kuluttajalla ei ole suuria mahdollisuuksia nykyisessä elämänrytmissä ja kauppajärjestelmässä tutkia kaikkia mahdollisia ruoan tuotantotapoja, jotka vaikuttavat ilmastomuutokseen. Elintarvikkeiden ja teollisen tuotannon ympäristökuormituksia tulee säädellä yhteiskunnan laeilla ja säädöksillä sekä kansainvälisillä sopimuksilla.

Yksilötasolla kuluttajan valinnat ovat osa tätä ekologista kokonaisratkaisua niin, että kykenemme jarruttamaan ympäristöön kohdistuvaa ekologista muutosta. Mutta ympäristön muutosjarrua tulee nyt ryhtyä painamaan, ettemme joudun paniikkijarrutukseen kun maapallon elämä näyttää olevan ekologiseen tuhoon johtavalla kiihdytysradalla.

P.S. Lue myös tämä blogikirjoitus olemme olleet samalla CO2 testilähteellä.