Kalliksen pandoran lipas!

Yleisradion rahoitusta pohtiva politiikka-jussien aivoriihi on sylkäisyt pandoran lippaastaan käsittämättömiä taivaanrannan maalarien vitsejä. Työryhmän vetäjänä on kansanedustaja Lintilä (kesk.) ja ideariihen jäsen kansanedustaja Kallis (krist.) on kehitellyt Ylen rahoitusongelmiin kuningasidean.

Idean mukaan TV-lupamaksu liitettäisiin asunnonomistajan hoitovastikkeeseen tai vuokralaiselta se perittäisiin vuokrasta. Lisäksi ideapöydällä on myös sellainen malli, että tv-lupamaksu perittäisiin ansiotulosta veroluonteisena maksuna. Käsittämättömiä ajatuksia! Tv-lupamaksujen uudet perintäideat kuulostavat siltä kuin hölmöläiset yrittäisivät kantaa säkillä valoa taloon.

Tv-luvan hankkiminen tulee olla edelleen laitteen omistajan tehtävä eikä sitä tule kytkeä asuntoon tai ansiotuloon kun television ostaminen on vielä toistaiseksi vapaaehtoista Suomessa. Ylen rahoitusongelmien vaihtoehtoja voisivat olla suora valtion budjettirahoitus, television rekisteröiminen Viestintäviraston tietokantaan oston yhteydessä tai muun järjestelmään avulla lupamaksujen keräilyn tehostaminen. Tv-lupamaksulla rahoitetaan 90 prosenttia Ylen toiminnasta.

Eräiden lähteiden mukaan Suomessa olisi 200.000 luvatonta televisiota, joista n. 70 -80 000:lla puuttuu lupa maksukyvyttömyyden takia. Sanomatta on tietysti selvää, että myös luvattomien televisioiden ongelmaan tulee löytää ratkaisu. Lisäksi kun Internet on uusi väylä television katseluun.

Ylen laatuohjelmien tuotannon rahoittaminen on olennaisen tärkeää siitä syystä, että Big Brother kanavia on jo riittävästi. Lisäksi kun Ylen ohjelmatuotannolle on asetettu myös yhteiskunnallisia ulottuvuuksia julkisena palveluna, joita kaupallisilla kanavilla ei ole kuten mm. viranomaistiedotteiden välittäminen.

Aika on loppumassa

Vuoden luontokuvafestivaali, [1]19.10.2008 Helsingissä oli vahvavetoomus sen puolesta, että me ihmiset oivaltaisimme lopultakin kuinka riippuvaisia me olemme luonnosta ja maapallon ekologisesta tasapainosta. Suomalaisten ja ulkomaalaisten esiintyjien valokuvat ja esitykset toivat esille sen mitä me olemme tuhoamassa, peruuttamattomasti.

Ruotsalainen valokuvaaja Mireille de la Lez on kuvannut viisi vuotta maapallon pohjoisella napaseudulla sen kiistattomia kuninkaita jääkarhuja. Hänen viestinsä yleisölle oli se, että ilmastonmuutos vaurioittaa vakavasti maapallon ympäristöä ja sen merkit ovat yhä huolestuttavammat pohjoisella maapallon puoliskolla.

Nämä huippukauniit luontokuvat herättivät kysymään jälleen kerran vastuutamme ainutlaatuisesta maapallostamme. Tämän kaiken kauneuden luonnossa me olemme tuhoamassa, elleivät ihmiset tee osuuttaan ympäristön suojelussa ja luovu vähän itsekkyydestä. Oman ympäristökäyttäytymisen voimme aloittaa pienistä teoista mutta ehkä ne ovat suuria tekoja luontoa kohtaan.

Ilmastomuutokset ovat mm. maapallon napa-alueilla dramaattisemmat ja nopeammat kuin olemme aikaisemmin luulleet. WWF:n 20.10.2008 julkaiseman tuoreen raportin mukaan uusimmat tutkimukset osoittavat, että Jäämeren jääpeite katoaa jopa 30 vuotta [2]IPCC:n ennusteita nopeammassa tahdissa.

Uusimman ennusteen mukaan kesäaikainen jääpeite katoaa kokonaan vuosien 2013 ja 2040 välillä. Tällaista ei ole tapahtunut Jäämeren historiassa yli miljoonaan vuoteen, sanotaan raportissa. Suomen pääministeri on esiintynyt jämäkästi ilmastotavoitteiden puolesta sanomalla, että tuumaakaan ei anneta periksi tavoitteissa vai tarkoittiko hän Suomen ajamia maakohtaisia etuja EU:n ilmastotavoitteisiin?

Mutta joka tapauksessa Luonnonsuojeluliiton lehdistötiedote 7.10.2008 kertoo, että päinvastoin Suomen edustajat ovat pyrkineet vesittämään EU:n ilmastotavoitteita maakohtaisten tavoitteiden osalta. Hiljattainen ilmestyneessä eurobarometrin kyselyssä kansalaiset tukevat EU:n ilmastotavoitteita. Barometrin mukaan he pitävät tavoitteita oikean suuntaisina ja jopa liian vaatimattomina. Mutta asian käsittelyn yhteydessä mm. EU:ssa on monia poliittisia intohimoja ilmastotavoitteista, jossa ovat pelissä maakohtaiset itsekkäät edut.

Kaikesta huolimatta ihmiskunta on kovien maapallon kokoisten haasteiden edessä ja tähän haasteeseen on vastattava ihmisten, poliitikkojen, hallitusten, maiden ja koko markkinatalouden. Mutta isoin kysymys on se, että onko aika loppumassa kesken suunnan muutokselle, joka pelastaisi ihmiskunnan lopulliselta ekologiselta tuholta?

______________________________
[1] Vuoden luontokuvafestivaali Finlanadia-talossa 19.10.2008 Helsingissä.
[2] Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli (IPCC).

Mikä karahti kiville?

Suomalaiset ovat joutuneet toistamiseen, lyhyen ajan sisällä, kasvotusten hyvinvointiyhteiskunnan dramaattisen kääntöpuolen kanssa, joka on purkautunut jälleen käsittämättömällä tavalla. Tällä kertaa Kauhajoella.

Nykysuomalaisuuden perustuksissa on huolestuttava valuvika, jonka korjaustoimenpiteisiin tulee ryhtyä heti. Tähän saakka olemme kuulleet päättäjien suusta vain retoriikkaa.

Kansainvälisen [1] / [2]Pisa-tutkimuksen tuloksilla suomalaisen koulutusjärjestelmän on turha röyhistellä. Tiedämmehän, että koulutusjärjestelmämme sisällöstä puutuu perustavaa laatua oleva tekijä: kokonaisvaltainen käsitys ihmisyydestä ja siitä, mitä se tarkoittaa lasten ja nuorten maailmassa.

Suoritepainotteisuudesta johtuen koulutusjärjestelmämme ei tue vanhempien kasvatustyötä. Lapsen ja nuoren kasvulle ei jää tilaa. Tämä opiskelumetodi on karahtanut peruuttamattomasti kiville, josta kertovat opetus-ja kasvatusalan henkilöstön viestit.

Tämä viesti on syytä ottaa erittäin vakavasti yhteiskunnan päätöksenteossa huomioon. Koulumaailman synkkien kokemusten jälkeen opetusyhteisöihin tulee tehdä laaturemontti.

Laaturemontin tulee olla kokonaisvaltainen uudistus koko koulutusjärjestelmässä, aina päiväkodeista alkaen. Koulujen opetusryhmien kokoja tulee pienentää. Niin, että lapset sekä nuoret tuntevat, olevansa tärkeitä. Tärkein työ lasten ja nuorten kasvatuksessa tehdään perheissä. Se on tosiasia, jota vanhemmat eivät voi väistää.

Suomalaiset ovat nyt sen totuuden edessä, että lasten ja nuorten maailmaan on syntynyt arvotyhjiö vapaan ja rajattoman kasvatuksen seurauksena. Arvotyhjiön täyttävät nyt virtuaaliyhteisöt. Suomalaisessa yhteiskunnassa on pitkä marssi edessä niiden vaurioiden korjaamisessa, jotka ovat syntyneet suomalaisten arvomaailman muutoksen seurauksena.

_____________________
[1] Pisa
[2] Pisa-tutkimuksessa mitataan 15-vuotiaiden nuorten osaamista lukutaidossa, matematiikassa ja luonnontieteissä.

Äänestyspakko?

Kunnallisvaalien tuoksinassa heitetään ilmoille monenlaisia ideoita leijumaan eri yhteiskunnan aloilta. Tampereen yliopiston, dosentti Pertti Timonen lausui ilmoille vaalisammakon vailla vertaa. Hänen mielestään Suomeen pitäisi säätä äänestyspakko vaali-innon lisääjäksi.

Äänestyspakko on käytössä mm. Australiassa mutta en tiedä kuinka se toimii ja mitä sanktioita seuraa jos australialaiset eivät noudata äänestyspakkoa. Epäilen vahvasti sitä, että lisäisikö se vaali-intoa ja demokratiassa yleensä vaaleissa kansalaisten äänestäminen on vapaaehtoista.

Byrokratiaa se ainakin lisäisi vaalitapahtumaan kun vaalivirkailijat joutuisivat tsekkaamaan äänestämättä jättäneitä ja tekemään asiassa mahdollisen lain perusteella jatkotoimenpiteitä. Sitä paitsi äänestyspakkolain säätäminen vaatisi todennäköisesti perustuslain säätämisjärjestyksen.

Suomalaisten vaaleihin osallistuminen eri vaaleissa on laskenut kuin ”lehmänhäntä” mutta syyt ovat jossain muualla kuin demokratian suomissa rajoissa. Tietenkin demokratian kannalta on huolestuttavaa, että vaaleihin osallistuminen, äänestämällä, laskee joka vaalissa.

Mutta puolueiden tulisi tehdä lujasti työtä kansalaisten luottamuksen palautumiseen politiikkaan, joka on yhteisten asioitten hoitamista. Tavan takaa puolueet ja poliitikot kompastelevat toimintalinjoissa ja antavat näin itse sytykkeitä epäluottamuksen ilmapiirille.

Lähes tuoreessa muistissa ovat hallituksen ministerien kompastelut julkisuudessa, henkilökohtaisissa asioissa, ne ovat omiaan lisäämään epäilyksiä siitä, että yhteisten asioitten hoidossa on jotain hämärää tai asioita hoidetaan omaa etua ajatellen kehittyvien maakuntien miesten kanssa.

Tällaiset asiat saavat ihmiset vieraantumaan yhteiskunnan päätöksen teosta niin, että he eivät edes tunne hallituksen ministereitä tai päätöksentekojärjestelmää sekä jäävät kotiin kun pitäisi käyttää tärkeintä vallan valtikkaansa, äänestyslippua.

Äänestämättömyys johtaa siihen, että kotiin vaalipäivinä jäävät sellaiset ihmiset, joiden tulisi vaikuttaa politiikan suuntaan yhteiskunnassa niin, että heidän yhteiskunnalliset asiat olisivat kohtuullisella tolalla.

Tutkimuksien mukaan yhteiskunnassa hyvin pärjäävät kyllä hoitavat edunvalvontansa, joka näkyy mm. nykyisen hallituksen politiikassa. Vaalien äänestysprosentin nostamiseen ei tule säätää äänestyspakkolakeja vaan äänestyslipun pudottaminen tulee olla vapaaehtoista.

Ihmisten vaaleihin osallistumisaktiivisuuden keinot tulee hakea muilla keinoin, olisiko poliittisilla puolueilla sekä eri yhteiskunnan päätöksentekoelimillä syytä tarkistaa toimintatapojaan vastaamaan kansalaisten käsityksiä yhteisten asioitten hoidosta?