Totuus?

Hiihtoliitossa näyttää olevan ”pukit kaalimaan vartijoina” kun he asettivat ulkopuolisen tutkijan selvittämään dopingin-sotkua, joka tuli perintönä Lahden 2001 kotikisojen kärystä. Totuuden löytäminen Lahden kisojen dopingasiassa vuosien peittelyn jälkeen voi olla vaikeaa mutta sen kakistaminen ulos on syytä tehdä nyt.

Mutta mitkä ovat syyt ja tarkoitusperät kun hiihdon entinen päävalmentaja ryhtyi purkamaan sydäntään vuolaasti julkisuutteen hiihdon kotikisakatastrofista kun tapahtumasarjasta on kulunut seitsemän vuotta. Onko kohukertomuksilla tarkoitus vaikuttaa hiihdon piristesotkun alkavaan uuteen [1]poliisitutkintaan (?), joka liittyy Suomen Tietotoimiston uutisointiin hiihdon dopingista vuodelta 1998 sekä siitä käytyyn oikeudenkäyntiin.

x

Hiihdon piristesotku syö uskottavuutta koko hiihtourheilulta, ellei asiaa nyt selvitetä perusteellisesti. Pelissä on tietysti paljon; hiihdon kunnia, maine ja bonsorituet.

Mitä tämä merkitsee Suomen hiihtourheilun tulevaisuudelle kun pohjakosketus on ollut näin raju. Väärät toimintatavat on syytä putsata hiihtourheilusta kuin muustakin urheilusta viimeistään nyt vaikka edessä on vuosien työ uskottavuuden palauttamisessa huippu-urheiluun. Hiihtourheilun mainekolhut korjaantuvat ehkä vasta sen jälkeen uusi lajin urheilusukupolvi on astunut talviurheilun pariin.

Toivottavasti hiihtourheilun johtotehtävissä, valmennusvastuussa ja itse urheilijat kykenevät näkemään tulevaisuuteen sekä karistamaan kannoiltaan helpot oikotiet lyhytaikaiseen maineeseen ja kunniaan. Kunnia ja-maineteot syntyvät siitä, että toimintaan urheilunpiirissä sovittujen pelisääntöjen mukaan.

_____________________________
[1] STT tutkintahaara

Hiihdon likapommi

Suomalaiset skandaalit jatkuvat, nyt kun poliitikot ovat jauhettu vaalirahoitus-sotkun takia lähes muusiksi lehdistön sekä kansankunnan mielissä. Niin hiihdon entinen päävalmentaja, itsekin kyseenalaisilla vesillä liikkunut, heitti likapommin, joka kouraisee syvältä hiihtoa urheilulajina.

Likapommi on ollut muhimassa aina siitä lähtien kun laajamittainen käry kävi Lahden vuoden 2001 MM-hiihdoissa. Nyt julkisuudessa olevat tiedot kertovat laajamittaisesta ja järjestelmällisestä peittelystä [1]dopingsotkussa.

Peittelyyn johtaneet syyt ovat kenties hiihdon saamien valtionapujen ja bonsoritukien sekä maineen menettämisen minimointiyritys. Nyt julkisuuteen tulleet tiedot johtanevat sarjaan oikeudenkäyntejä, joissa haetaan totuutta tähän sotkuun.

Oikeusvaltiossa syytökset tulee myös todistaa ja sitten vasta on tuomioiden aika. Hiihdon uudet dopingväitteet ovat syytä tukia nopeasti, ettei epäilyksen alaiset roiku tikun-nokassa kuukausikaupalla.

Sen sanelee jo se toisasia, että ihmisten oikeusturva tulee olla etusijalla syytösten keskellä, vaikka todettaisiin, ettei syytetyt ole kulkeneet puhtailla hiihtopoluilla. Urheilun kannalta hiihdon sotkut ja oletetut sotkut tulee nyt selvittää ns. pohjamutia myöden, jonka jälkeen ehkä hiihtourheilun on mahdollista aloittaa alusta Suomessa ns. puhtaalta pöydältä.

Mutta nämä nyt esiin nostetut väittämät hiihtourheilussa luovat pitkän mustanvarjon kaiken urheilun ylle vaikka kilpaurheilu olisi enimmäkseen sovittujen pelisääntöjen mukaista.

P.S. Tulossa blogiin kirjoitus elektroniikkaromun ihmeellistä seikkailuista, sen jälkeen kun olen tutkinut asian taustoja. Sitä odotellessa…
_________________________________
[1] Helsingin Sanomien tausta-aineisto
hiihdon likapommista täältä

Viemärikirjoittajat

Internet-sivustot ovat uskomatonta potaskaa täynnä eri aihepiireistä. Olen tutkinut erilaisia sivustoja viimeaikoina erään toisen asian yhteydessä ja sivustojen ylläpitäjät näyttävät viis’ veisaavan sivustoilla esiintyvistä törkyteksteistä. Useitten sivustojen kirjoituksista päätoimittajille / ylläpitäjille heilahtaisi ns. poliisin häkki jos sivustoja kyettäisiin valvomaan, kuten paperilehtiä.

Kirjoituksia ei voi puolustaa edes [1]sananvapauden nimissä kun useimmat teksti ovat sellaisia, ettei normaali ihminen sellaisia julkisuuteen sanoisi tai ne päätyisivät roskakoriin lehden päätoimittajan toimesta.

Ongelman ydin on siinä, että useimmille internet-sivustoille voi kirjoitella nimimerkkien suojasta, joka madaltaa törkykirjoittelun kynnystä. Ihmiset eivät näytä tajuavan sitä, että sähköisiä tiedotusvälineitä koskevat lähes samat oikeudelliset perusteet kuin paperilehtiä.

Nyt julkisuudessa olleet muutamat internetkirjoittelun oikeuskäsittelyt ovat vain ”hyttysen virtsa Itämeressä” siitä roskan määrästä, jota internet-sivustoilla esiintyy. Mutta toivottavasti nämä muutamat tapaukset muistuttavat konkreettisesti viemärikirjoittajia siitä, että loanheiton seurauksista on vastuussa aina myös kirjoittaja.

Internetsivustojen sisältöjen oikeudelliset vastuukysymykset ovat myös, sivustojen ylläpitäjillä se tulee muistaa tässä internethetteikössä. Nettisivustojen ylläpitäjien tulee seurata sivustojaan niin, että härskit ja alatyyliset tekstit siivotaan sieltä pois. Sivustovalvonta on koko internetyhteisön etu tai vaihtoehtona on se, että viranomainen ryhtyy kontrolloimaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa.

Viranomaiset ovat toimineet aivan oikein kun he ovat estäneet pääsyn tai sulkeneet sellaisia sivustoja, jotka ovat esim. seksuaalirikollisten ylläpitämiä. Tällaisten sivustojen olemassa oloa ei kukaan, tervejärkinen, voi perustella sananvapaudella.
_____________________________________
[1] Sananvapaus ja yksilön suoja Sananvapaus

Mediakasvojen pesua?

Poliittisissa puolueissa näyttää olevan viehtymystä uusia puoluejohtoaan ulkoisen mediahabituksen perusteella. Puolueiden julkikuva on entistä tärkeämpi siitä syystä, että puolueiden aatteellispoliittisia linjauksia tehdään julkisuuden kautta ja näiden julkisuuskuvien perusteella äänestäjät sitten tekevät arvioita ja valintojaan mm. vaaleissa.

Kokoomuksen Toivo-liike on hyvä esimerkki siitä, että miten kovaa oikeistolaista politiikkaa voidaan kääriä aatehelinän kiiltopaperikääreisiin. Tosiasia on se, että esim. Kokoomuksen oikeistolainen aatemaailma ei ole hävinnyt mihinkään vaikka puolueen sanoma on kääritty uusiin ”toivon kääreisiin”.

Eräässä poliittisessa Uutispäivä-lehdessä kynäniekka väitti, ettei esimerkiksi sosialidemokraattien 41. puoluekokousedustajien päätöksiä ohjailla mediapelin avulla mutta uskallan väittää, että valitsijoiden mielessä väijyy valintoja tehtäessä myös se, että millaisen kuvan keulakuvakandidaatti välittää puolueesta julkisuuteen.

Samaan hengen vetoon kirjoittaja myöntää, että ”julkisuudessa käytävä keskustelu ja näkyvyys ratkaisee hyvin pitkälle esimerkiksi eduskuntavaalien lopputuloksen - halusimme tai emme”.

Myönnän, että myös sosialidemokraattisen liikkeen tulee tehdä uudistuksia toimintatavoissaan ja poliittisissa linjauksissa tai julkikuvassaan kun maailma on muuttunut ratkaisevasti sitten työväenliikkeen historiallisen [1]Forssan kokouksen (1903) jälkeen.

Mutta Herra Aika näyttää kykenevätkö sosialidemokraatit vaikuttamaan Reilumman Suomen suuntaan niin, että myös yhteiskunnan vähäosaisilla sekä palkansaajilla ovat reilummat selviytymisen edellytykset elämässään.

________________________________
[1] Forssan kokous