Poliittisissa puolueissa näyttää olevan viehtymystä uusia puoluejohtoaan ulkoisen mediahabituksen perusteella. Puolueiden julkikuva on entistä tärkeämpi siitä syystä, että puolueiden aatteellispoliittisia linjauksia tehdään julkisuuden kautta ja näiden julkisuuskuvien perusteella äänestäjät sitten tekevät arvioita ja valintojaan mm. vaaleissa.Kokoomuksen Toivo-liike on hyvä esimerkki siitä, että miten kovaa oikeistolaista politiikkaa voidaan kääriä aatehelinän kiiltopaperikääreisiin. Tosiasia on se, että esim. Kokoomuksen oikeistolainen aatemaailma ei ole hävinnyt mihinkään vaikka puolueen sanoma on kääritty uusiin ”toivon kääreisiin”.
Eräässä poliittisessa Uutispäivä-lehdessä kynäniekka väitti, ettei esimerkiksi sosialidemokraattien 41. puoluekokousedustajien päätöksiä ohjailla mediapelin avulla mutta uskallan väittää, että valitsijoiden mielessä väijyy valintoja tehtäessä myös se, että millaisen kuvan keulakuvakandidaatti välittää puolueesta julkisuuteen.
Samaan hengen vetoon kirjoittaja myöntää, että ”julkisuudessa käytävä keskustelu ja näkyvyys ratkaisee hyvin pitkälle esimerkiksi eduskuntavaalien lopputuloksen - halusimme tai emme”.
Myönnän, että myös sosialidemokraattisen liikkeen tulee tehdä uudistuksia toimintatavoissaan ja poliittisissa linjauksissa tai julkikuvassaan kun maailma on muuttunut ratkaisevasti sitten työväenliikkeen historiallisen [1]Forssan kokouksen (1903) jälkeen.
Mutta Herra Aika näyttää kykenevätkö sosialidemokraatit vaikuttamaan Reilumman Suomen suuntaan niin, että myös yhteiskunnan vähäosaisilla sekä palkansaajilla ovat reilummat selviytymisen edellytykset elämässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti